Sami unfortunately missed the 36 hole cut but Vellu had a more successful weekend, ending up in 50th place. Vellu's thoughts about the competition can be seen below the scores.
Vellu Finnish Tourilla – Takaisin Pickalaan (FT 2015 karsinnat)
Moi taas.
Kausi 2014 on alkanut saapua osaltani tiensä päähän, ja enää jäljellä oli toinen kesän päätavoitteista, karsinnat ensi kesän Finnish Tourille. Karsinnat pelattiin Pickalassa (Seaside ja Park) joten pääsin yrittämään uudestaan siellä onnistumista. Samassa paikassa kaksi viikkoa sitten pelattu Finnish Tourin osakilpailu meni osaltani pahasti vihkoon. Karsintojen tarina oli kutakuinkin seuraavanlainen: Raivaa tiesi läpi cutista, ja lunastat itsellesi ensi vuodeksi sellaisen kategorian jolla pelaat kaikki Finnish Tourin osakilpailut. Siinä oli myös minun tavoitteeni. Cutista läpi vaikka pää edellä.
Kierros 1 – Seaside
Karsinnoissa pelattiin kaksi kierrosta jonka jälkeen 50 parasta jatkoivat kolmannelle kierrokselle. Pelasin itse ensimmäisen kierrokseni Seaside –kentän puolella. Seaside kentän aloitusväylä on ollut viime aikoina uudelleenrakennuksen alla, joten aloitimme pelaamaan väylältä 2. Aloitin heti hyvin: Pitkä draivi keskelle väylää, wedge kolmeen metriin ja lip-out birdieputin jälkeen korttiin tukeva par. Seuraavalla väylällä tein kolmen putin bogeyn, mutta tuntemus lyhyeksi jääneestä ekasta putista oli kuitenkin sellainen, että virhe oli enemmänkin griinin nopeuden virhearvioinnissa kuin itse putissa. Kolmannelle väylälle puttasinkin seitsemästä metristä ihan kupin viereen ja tunsin että mitään pakokauhua ei puttaamisenkaan kanssa tänään tule olemaan. Seuraavalle väylälle tein birdien onnistuneen rautalyönnin ansiosta, ja sitä seuraavalla pääsin upottamaan 2,5 metrisen eagle-putin loistavan rauta nelosella lyödyn lähestymisen jälkeen. Olin tässä vaiheessa kaksi alle ja seuraavan kahden reiän hyvien up and down-ien jälkeen olin edelleen loistavissa asemissa. Koska ykkösväylä oli poissa käytöstä, pelasimme sen tilalla kahdeksantena väylänä yhden Garden Coursen (par3-kenttä) 60 metrisen par kolmosen. Vaikka reikä olikin naurettavan lyhyt, toi sen matolta lyötävä avaus sekä greeniä ympäröinyt vesieste siihen oman pienen haasteensa. Mestiksistä asti päällä ollut wedge-yipsi nosti taas päätään ja löin kylkkärin suoraan ilmassa griinin yli takaveteen. Vaikka sitä seurannut dropin jälkein pitchi olikin olosuhteisiin nähden hyvä, jouduin nöyrtymään ohi menneen putin jälkeen tuplabogiin. Ysin huonon avauksen johdosta jouduin taistelemaan, ettei lappuun kirjattaisi back-to-back, mutta selvisin siitä bogeylla. Olin etuysin jälkeen kuitenkin vain yksi yli ja hyvissä asetelmissa.
Takaysin ekaan kolmeen reikään mulla oli kaksi erittäin hyvää birdie-paikkaa mutta tällä kertaa onnistuminen karttoi minua. Seasiden väylä 13 on avauksen osalta haasteellinen molemmilla puolilla vaanineen veden johdosta. Suurin osa pelaajista tyytyy lyömään pitkää rautaa tai hybridiä ja jatkamaan matkaa pitkällä raudalla sen jälkeen. Minä päätin jälleen kerran luottaa rakkaaseen draiveriini ja pamautin täydellisen draivin aivan keskelle väylän päätyä. Sitten alkoivat ne tutuksi tulleet ongelmat rautojen kanssa. Aivan rutiininomainen lyönti 109 metristä jäi huonon osuman jälkeen lyhyeksi korotetulla griinillä olleesta etulipusta. Pallo vieri takaisin mäkeä alas, chippi ja kaksi puttia ja bogey korttiin. Täydellisen draivin jälkeen aivan turha bogey - ne harmittaa. Seuraavalla väylällä olin taas keskellä väylää lyhyt rauta kädessä ja epävarman lyönnin päätteeksi päädyin puttaamaan forelta kolme kertaa ja taas bogey korttiin. Seuraavalla osuin griiniin mutta jätin 8 metrisen birdieputin 2,5 metriä vajaaksi. Onneksi se 2,5 metrinen upposi. Väylälle 16 tein vesiseikkailun jälkeen kolmannen bogeyn neljään väylään ja panta alkoi kiristyä. Väylällä 17 taas pallo keskellä väylää 130m päässä lipusta ja onnistuin taas missaamaan griinin - joskin en kauaksi lipusta. Siihen sain tehtyä parin. Seasiden väylä 18 on lyhyt par3 joka joskin pelattiin inhottavaan vastatuuleen. Jälleen kerran huonon rautalyönnin perään sai olla taistelemassa paria. Hyvän bunkkerilyönnin jälkeen putti sisään jonka jälkeen pääsi iso huokaus helpoituksen merkiksi. Ensimmäinen kierros vain neljä yli, tällä ollaan hyvin hengissä.
Kierros 2 – Park
Ensimmäisen päivän jälkeen olin hyvissä asetelmissa. Tuloksella +5 oltiin vielä ekan kierroksen jälkeen menossa cutista läpi ja historia on osoittanut että yleensä ensimmäisen päivän jälkeen cut-rajan voi kaksinkertaistaa, jos haluaa projektoida mihin cut tulee muodostumaan kahden kierroksen jälkeen. Tiesin että samanlainen +4 –kierros tänään toisi melko varmuudella paikan 50 parhaan joukkoon, ja että +9 ylöspäin joutuisi jo varmasti jännittämään. Ensimmäiselle väylälle tein jälleen hyvän parin, joskin birdieenkin olisi ollut mahdollisuudet. Parkin kakkosväylä on muodostunut monelle pelaajalle aikamoiseksi monsteriksi. Pitkä dog-leg oikealle joka jättää täydellisen avauksenkin jälkeen mentävää vielä reilusti yli 170 metriä. Bogey oli jälleen kirjattava korttiin. Sen jälkeen peli olikin mielenkiintoista. Pitkät birdieputtini olivat todella huonoja, jättäen koko ajan aivan liikaa töitä seuraavaan puttiin. Upotin kuitenkin kaikki par-putit, yhden liki neljästä metristä hirvittävän birdie-yrityksen jälkeen. Tämä piti minut toden teolla hengissä. Viiden perättäisen parin jälkeen teinkin väylälle 8 hyvän birkun, kun pääsin par5 liki kahdella päälle, chipaten eaglea vain 15 metristä. Ysille hyvä par ja olin etuysin jälkeen parissa. Käytännössä oli varmistanut, että peruspeli takaysillä riittää. Muttapa golf ei olekaan sellainen laji missä mikään olisi varmaa.
Takaysin ensimmäisellä väylällä missasin griinin 90 metristä. Vain upea sand saveni piti minut irti pahimmasta turhautuneisuudestani rautapelaamistani kohtaan. Väylä 11 on tosi lyhyt par3, mutta niin vain jälleen onnistuin osumaan griinistä ohi. Vielä siihenkin sain kyhättyä hyvän kahden putin parin mutta sitten alkoi tapahtua. Seuraavalla väylällä löin lähestymiseni 90 metristä hädin tuskin griinibunkkerin yli. Olin kuitenkin 7 metrissä puttaamassa birdietä ja jätin puttini jälleen 2 metriä lyhyeksi. Niin hyvä prosentti kuin minulla näistä seuraavista parin pelastavista puteista olikin, kahdesta metristä tulee aina myös joku missi. Otin tähän kolmen putin bogeyn. Seuraavalla väylällä löin pallon metsään, sieltä bogey. Sitä seuraavalla keskeltä väylää hukki 20 metriä lipusta vasemmalle, sieltä bogey. Sitä seuraavalla avaus griinibunkkeriin, sieltä bogey. Väylälle 16 hutera par, väylälle 17 duffi keskeltä väylää, siihen bogey. Viimeiselle väylälle lähdettäessä olin tehnyt edelliselle kuudelle väylälle viisi bogia. Olin yhtäkkiä yhteistilanteessa +9, tietäen että olen nyt juuri niillä rajoilla missä päätetään ketkä jatkavat ja ketkä eivät. Jälleen kerran draivini oli parasta A-luokkaa. Matkaa lipulle vain 110 metriä, edessä iso puu, joka pitäisi kuitenkin olla vaivaton ylittää. Par korttiin ja todennäköisesti tavoitteeni 50 parhaan joukkoon pääsystä täyttyy. Löin PW:llä lähes täydellisen topin, joka ei koskaan noussut 20cm korkeammalle maasta. Pallo hipaisi matkallaan edessä olleen puun runkoa muuttaen siitä sopivasti suuntaa, rullaten koko 110 metrin matkan griinille, viiden metrin päästä lipusta. Se oli varmaan rumin golflyönti mitä olen itse todistanut, mutta kahden putin parin jälkeen pystyin vain toteamaan, että tällä kertaa golfjumalat olivat minun puolellani. Cut –raja muodostui lopulta plus kymmeneen, ja näin ollen selvitin tieni viimeiselle kierrokselle.
Kierros 3 – Loppusinetti kaudelle
Kolmas kierros ei jättänyt mitään kommentoitavaa, kaikki taisteluhenki oli mennyt cutin läpäisyyn. Jäin lopulta cutista selviytyneiden viimeiseksi, mutta sillä ei oikeastaan ollut mitään väliä, koska tavoite oli saavutettu. Täytyy kyllä sanoa että oli henkisesti erittäin erittäin raskasta pelata karsinnat näin epävarmassa tilassa oman pelin suhteen. Viimeiset viikot jatkunut iso alavireisyys rautapelaamisen kanssa, ja Kytäjän ulkopuolella esiin tulevat ongelmat puttien vauhtikontrollien kanssa tekivät pelaamisestani jatkuvaa selviytymistaistelua. Olen kuitenkin erittäin ylpeä siitä, että taistelu riitti tuomaan minulle sen kaivatun tiedon siitä, että vaikka olen tänäkin vuonna pelannut jo neljä Finnish Tourin osakilpailua vähäisen osallistujamäärän vuoksi, nyt myöskin tiedän kuuluvani sinne. Lohtua myöskin luo tieto siitä, että pelini oli loppusyksyn tosi hukassa, mutta jo tällä pelillä pystyin raivaamaan tieni Suomen ykköskiertueelle.
Kilpailukausi 2014 on saatu osaltani nyt päätökseen. Espanjassa harjoittelemassa vietetyn viime talven jäljiltä tulin Suomeen hillityin odotuksin. Toivoin händärini olevan tarpeeksi alhainen päästäkseni pelaamaan Haastajakiertuetta, ja päätavoitteekseni asetin Kytäjän Seuranmestaruuskilpailut ja Finnish Tourin karsinnat. Pelasin kesän aikana kaksi Haastajakiertueen kisaa - ollen niistä toisessa jaettu kuudes - , ja neljä Finnish Tour osakilpailua, joihin en odottanut ollenkaan pääseväni. Elämäni tähän asti isoin voitto ja parhaat kierrokset pelasin voitettuani Kytäjän Seuranmestaruuden elokuussa ja kruununa kaudelle rynnin karsinnoista mukaan ensi vuoden Finnish Tourille.
Kausi oli minulle iso onnistuminen ja antoi paljon motivaatiota ja uskoa tulevaan. Seuraava iso askel kohti ammattilaisuutta olisi löytää yhteistyöhaluinen valmentaja, jonka avulla lyöminen saadaan talven aikana siihen kuntoon että ensi kesänä voidaan taistella Finnish Tourilla voitoista. Muutakin tukea tulen varmasti tarvitsemaan. Palataan tähän päätöskisan yhteydessä. Iso kiitos kaikille Kytäjäläisille mahtavasta tuesta ja kannustuksesta. Kiitos Karri, Lasse, Markus ja Tomi jotka toimivat caddieinäni kauden kilpailuissa. Erityiskiitos Tomille Seuran mestiksistä ja Karrille mukana olosta sekä ensimmäisessä että viimeisessä tapahtumassa.
"Unelmia kohti eletty elämä on hyvin elettyä elämää”. Jatketaan matkaa siis J
-Vellu-